27.1.2016

 

Osa 2 Kummallisen nopeasti meni tämä ajopäivä vaikka matkaa tehtiin 415km. Siksikö että tänään oli tämän matkan lyhimpiä päivämatkoja vaiko aikavyöhykkeen muuttuminen? Kuka tietäisi senkin. Aiemmin oletin tästä muodostuvan hyvinkin pitkältä tuntuvan päivän. Jotain Pykeijässä on aivan erityislaatuista. Pohjois-Norjan jylhä ja karu luonto on varmasti yksi tekijä.

 

Sodankylässä lämpötila on nyt sininen 2 eli todellakin oudon lämmintä. Juuri kun aloin tottua pirteään ajoviimaan niin kelit lämpiävät. No sainhan sentään tällä reisulla oman pakkasennätyksen.

27.1.2016

 

Osa 1 Keskiviikko on vielä yön värinen kun nautimme aamupalaa ja valmistaudumme pakkaamaan pyöriä. Olisihan täällä pidempäänkin ollut. Pakkanen lauhtuu paluumatkaa varten.

26.1.2016

 

Tiistaipäivä pykeijäläisenä. Täällä me elämme kolme motoristia kylän keskellä pienessä talossa, pyörät parkissa pienen kujan varrella. Tänään saimme tavoitteet suoritettua eli tilanne on aivan kertakaikkisen kiitettävä. Kirkkoniemen käynti antoi mahtavia muistoja lumipyry- ja sivutuuliajamisesta.

 

Olemme täällä jonkinlaisia turistinähtävyyksiä vaikka itse olemme turistinähtävyyksiä katsomaan. Täällä Pykeijässä todellakin pärjää suomenkielellä vaikka paikallinen kieli on erilaista kuin nykyinen puhekieli. Ihmiset ovat joko tosi ystävällisiä tai sitten tosi kummastuneita. Miksiköhän he sitten ovat kummastuneita, ihmettelen vain.

 

Raja-aseman Storskogissa päätimme jättää pois ohjelmasta.  Säätiedotus lupasi lumisadetta alkaen iltapäivällä mutta aamullahan se jo alkoi. Saimme ajaa Pykeijästä Kirkkoniemeen hyvässä pyryssä eli siis hyvillä mielin. Paluumatka olikin sitten oma lukunsa. Jokainen vastaantuleva auto sai lakanan aikaiseksi. Muutama iso yhdistelmäkin tuli vastaan. Helppo homma: vauhti vain pois niin pärjätään. Teoriassa kyllä. Muutaman sekunnin totaalinen valkeus jokaisessa suunnassa saa ihmisen miettimään että mikä se suuntavaisto oikein on.

 

Talvinen Jäämeri ja Pykeijä yleensäkin on hurja kokemus. Täytyy joskus uusia tämäkin uimareissu.

25.1.2016

 

Eilinen päivitys jäi tekemättä pienten tietotekniikkaongelmien vuoksi. Mutta nyt yritetään Inarin Nesteeltä käsin omalla omenaläppärillä. Matka on tähän asti sujunut hyvin jopa erittäin hyvin. Siirrän BWT16-jutut omalle osiolleen. Viidestä alkuperäisestä osallistujasta mukana on kolme.

 

Ennen jutausta tehdyt harjoitukset niin kylmässä kuin lumisella tielläkin ovat kantaneet satoa. Mieli on hyvä ja toiveikas. Päivän kuva on Kaunispään laelta.

23.1.2016

 

Perjantain päivitys jäi pois kun matka Lahdesta Kuhmoon vei niin kauan. Perille matkustajakodin pihaan saavuimme kello 23.35 ja olin jo sen verran uupunut etten oikein jaksanut mitään tehdä. Mielessä oli vain peitto ja tyyny. Laskeskelin matkan kestäneen melko tarkkaan 14 tuntia. Perjantaiaamu valkeni reippaassa sininen 32 pilvetön taivas. Olihan jonkinasteinen rasti saada BMW käyntiin.

 

Kaikkea sattui ja tapahtui päivän aikana: jo ennen Heinolaa oli onnettomuuden jälkiraivaukset käynnissä. Poliisi ohjasi liikennettä koska iso nosturiauto oli palanut moottoritielle ja palokunta käytti runsaasti vettä joka tietenkin tien kallistuksen takia oli valunut kaistojen yli. Moottoripyöräilijän silmissä ei kovin mukava tilanne. Oli nimittäin tosi paksut paanteet.

 

Ristiinaan saavuin tunnin myöhässä ja lähtöhetkellä totesimme eturenkaan tyhjäksi. Voi kun kiva. Kova pakkanen vai mikä sen tyhjäsi mutta tähän hetkeen satoja kilometrejä myöhemmin vuotoa ei ole ollut havaittavissa. Varmuuden vuoksi kuitenkin täytimme renkaan piripintaan eli kunnolla ylipainetta että on vara vähän tyhjentyäkin eli vähän yli 2.5bar. Matkalla Ristiinasta Anttolaan jo ennen Parkkilaa kippasin pyöräni oikein ja kunnolla.

 

No mitäs kun suuri rengaspaine tekee pidolle temput. Jyrkässä ylämäki+vasen mutka etunen lähti alta ja nutulleen. Jyrkkä uukkari vasemmalle eli nokka tulosuuntaan. Näkyvyyttä tässä kohtaa vain oli maksimissaan kolmekymmentä metriä. Äkkiä pyörä pystyyn ja pois sisäkurvista.

 

Ei tilanteet tähän loppuneet. Jossain Enonkosken seutuvilla hirvi päätti piristää muuten niin yksitoikkoista matkantekoa. Seurasin matkakumppania pimeällä mutkatiellä noin kolmen sekunnin välillä kun yhtäkkiä vasemmalta ryntää hirvi juuri kaverin eteen. Sai pyörä varmaankin karvoja eturenkaaseen, ainakin siltä näytti. Iso elukka. Miten olikaan motoristi kovin pieni sen hirven sivuprofiilin rinnalla. Nyt oli hyvä jatkaa erittäinkin piristyneenä.

 

Pakkanenkin oli lauhtunut päivän aikana. Polvijärven nurkilla lauhtuminen sai lumisadetta mukaansa eikä pieni lumisade niin paha ole. Mutta nyt sain kokea taas uuden hyvin kyseenalaisen ennätyksen: alijäähtynyttä vettä lämpötilassa -16! Edes visiirin lämmitys ei sulattanut jäätä matakumppanin kypärästä. Jäätä kertyi pyöriin todella runsaasti.

 

Perillä Kuhmossa oli jo suorastaan lämmin, vain sininen 14. Lauantai suorastaan houkutteli ajamaan takki auki lämpötilojen pyöriessä siinä sininen 11-8 paikkeilla. Kilpelänkangas tuli taas valloitettua, tälläkertaa talvikelissä. Tämän illan ohjelmaa hallitsee huomisen startin varmistukset ja tietenkin saunominen.

21.1.2016

 

Nyt se on käsillä. Aloita pakkaaminen. Taas sama opettelu kuin joka kerta ja aina. Olisikin helppoa kun voisi ottaa mukaan kaiken mitä voi matkalla tarvita mutta kun se ei käy. Olohuoneen lattialle alkaa kertyä tavaraläjä joka ei varmasti mahdu pyörän laukkuihin. Aloitetaan siis toisesta suunnasta: jätetään siis pois kaikki mahdollinen jota ilman voin tulla toimeen. No nyt alkaa näyttää paremmalta! Vuori madaltuu koko ajan. Helpottaa.

 

Sääennusteet tulee seurattua aika tarkkaan ja säännöllisesti. Huomisaamuksi sopivan leutoa keliä, vain sininen 27 klo 9 lupaa Foreca jolloin suunniteltu startti tapahtuu. Eipähän teitä suolata! Suolaloskassa olisikin tosi surkea ajaa. Eikä hikikään tule niin herkästi.

 

Tästä tulee vielä hyvä.

20.1.2016

 

Tänään mennään vähän historiassa taaksepäin. Tuleva matka pohjoiseen on pitänyt ajatukseni huoltovarmuudessa, koneiden toiminnassa, käynnistämisessä, varustautumisessa ja monessa muussakin asiassa. Kuluva viikko on kylmä. Se on oikein hyvä koska kuski on vähitellen hitsautunut pyörän kanssa yhteen. Olen saanut kokea auraamatonta tietä ja aamuisia hankaluuksia kovan pakkasen vuoksi.

 

Ei tämä ole ensimmäinen talvi ajaa moottoripyörällä mutta ensimmäinen talvi tällä Gessulla. Ja ensimmäinen talvi tällaisilla varusteilla. Tähänastinen temperature-ennätys on sininen 30 ilman mitään sähkölämmittimiä jos kahvanlämmittimiä ei lasketa. Nyt on kuskilla tuliliivit ja tulisukat. Miten ihmeessä olen pärjännyt niissä lämpötiloissa? Kylmä on tänään jotain aivan erilaista kuin ennen.

 

Ihmeen hyvin GS starttaa sininen 25 lämmöissä. Edellinen pyöräni ei olisi inahtanutkaan näissä lämmöissä. Tänään oli mittarissa sininen 29 ja apuvirralla sain kulkineen käyntiin pitkän ja sitkeän yrittämisen jälkeen, melkein alkoi jo usko loppua. Kiitos vain tälle tuntemattomaksi jääneelle autokuskille apuvirrasta. Olen oppinut paljon tämän viikon ja edellisenkin aikana.

 

Ainoa harjoitus mikä on jäänyt tekemättä on raskaasti kuormattu pyörä auraamattomalla tiellä. Eiköhän tämäkin selvitetä matkan aikana. Kaksi herätystä vielä! Jopa on matkakuumetta ja työkaverit kyllä tietävät missä mennään.

 

Uusi teknologia ei takaa onnistumista. Monta hyvää talvireissua tein wanhalla Honda Africa Twinilla. On muuten pyöristä ehkä kaikkein paras. Tehoa vähän mutta muuten oikein luotettava ja kestävä. Sitten vaihdetaan jutun aihetta pakkaamisen puolelle. Vähänkö jo jännittää? Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

 

 

19.1.2016

 

Lähenee. Aamukammassa enää kolme piikkiä. Pitäisiköhän jo alkaa pakkaaminen? Ei oikein ehdi kun on niin paljon tekemistä. Sain tänään sähkövisiirin ja koelenkin jälkeen (sininen 23) voin todeta että... sanat ei oikein riitä... pääsin mukavuusalueelle. Tuo ainainen vitsaus erityisesti silmälasien käyttäjille tuttu huurtuminen on tämän myötä pois. Kiitos kerhokaverilleni Kimmolle luottamuksesta kun lainasit tätä varustetta.

 

Onneksi matkavarusteiden pakkaaminen on yksinkertaista ja helppoa: otat vain mukaan kaiken mahdollisen mitä voit vain kuvitella tarvitsevasi matkalla. Sitten yrität saada kaiken mahtumaan pyörän laukkuihin ja tavaraverkot kireänä pyörän päälle. Helppoa vai mitä? Turkishaalari nyt ainakin täytyy ottaa mukaan ja tietty toiset saappaat ihan varalle.

 

Yritän kuitenkin pitää itsekurin mukana tiukasti ja jätän pois kaiken mahdollisen. Ja tällä päätöksellä sain itseni nalkkiin. Jäljellä on enää se vaikein osuus.

18.1.2016

 

Tänään maanantaina tätä kirjoittaessa ajatukset pyrkivät harhailemaan ja haaroittumaan moneen suuntaan. Osin olen iloinen tästä kipakasta vaikka myöhäisestä talvesta, osin taas tappiomieliala pyrkii voitolle. Eräänlainen voittomieli on siitä kun aamulla sain pyörän tulille temperaturen asettuessa sininen 28 vaiheille vaikka vähän apuvirtaa eli tekohengitystä annettiinkin. Eli ajamalla töihin. Tappiomieliala taas siitä kun iltapäivällä totesin muuten niin hyvän Odyssey-akun olevan jäässä eli uskollinen ratsu jäi työpaikan autotalliin sisäpalvelukseen.

 

Positiivinen puoli näissä kaikissa sattumuksissa on tietenkin hankittu kokemus omista ja pyörän rajoista. Missään vaiheessa en ole joutunut ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin vaan joka kerta apu ja ratkaisu on ollut vähintään odotuksen takana, siitä kiitos ystäville ja Herralle.

 

En varmaankaan ole ainut pakkasista kärsinyt. Minähän pääsen oikeastaan helpolla jos kyse on vain starttiongelmista. Toista on heillä jotka vastaavat esimerkiksi lämmönjakelusta ja varsinkin silloin kun kaukolämpöputket paukkuvat. Kyllä sininen 28 on viileää. Sitä saimme aamupäivällä todistaa kun Lahdessa kaukolämpö saattoi itseään ulkoilemaan. Ensin luulimme tulevamme tulipalopaikalle mutta höyryähän se vain oli. Ohikulkijan silmissä ihan komea patsas.

 

Vielä neljä herätystä eli aamukampa hupenee hyvää tahtia. Miten saatan yöni nukkua!

17.1.2016

 

Tänään sunnuntaina taas tapahtui suuria: toisin kuin pari päivää sitten, nyt tuntuu että jutaus on entistä lähempänä! Eilisellä koeajolla jouduin jättämään homman sikseen vakavan visiirin huurtumisen vuoksi. Tänään samanlaista ongelmaa ei ollut.

 

Tein suuria muutoksia ajovarusteisiin. Muunmuassa Bemarin takki (Rallye 3) lensi nurkkaan ja kaivoin kaapista vanhan IXS:n takin. Tässä takissa on paremmat ominaisuudet vaikka hintaluokka on aivan toinen kuin merkkivaatteessa, mm hyvä kauluri. Fleecebuffi jäi pois ja kauluksellinen aluspaita. Nyt oli vain tekninen aluspaita. Kypärähuppu on Rukkan windstoppermateriaalia ja oikein hyvä. Kun tähän lisätään IXS:n oma kauluri niin kyllä toimii. Tuliliivit lämmittää kehon lisäksi kaulaa ja lämpöä tulee jopa kypärän sisään.

 

Kylmäkäynnistys onnistuu ohuiden öljyjen ansiosta kipakassa tammipakkasessa. Bugøynes Winter Tour ja uusi raportti. Vähän yli kahden tunnin reippailu kahdeksankympin nopeudella ei saanut kuskia kohmettumaan.

 

Visiirin olematon huurtuminen jotensakin yllätti. Olihan tänään kylmempää kuin eilen jolloin visiiri huurtui lähes umpeen. Varusteet ovat tietenkin pääroolissa mutta jotain jo aiemmin opittua tuli mieleen. Nimittäin että älä lähde lämpimästä ulos hikisenä! Varsinkaan moottoripyörävarusteissa ajamaan. Vähän nolottaa tunnustaa mutta minähän ennen lähtöä tallilta touhusin tallilla kaikenlaista ihan turhaa ja sain itseni lämpimäksi. No näitä muuttujia taitaa olla aika paljon joten uutta viikkoa aloittelemaan.

 

Psalmi 23:4

15.1.2016

 

Tämäpä kätevää. Mitä lähemmäs matka tulee sitä kauempana se tuntuu olevan. Vastikään sain takaiskarin "kuntoon" joten tänään olikin sopiva hetki päästää öljyt ulos. Mitä muutakaan? No sitä, että etuiskari päätti voidella itsensä. Tähänkö se sitten kariutuu? Mitä vielä! Eiköhän reitti Pykeijään ole lähinnä tasamaata joten olkoon siis näin.

 

Mitähän seuraavaksi mahtaa tulla esiin? No vaikka takasvingin haitarikumi... Johan sillä ikää onkin. Syksyllä asensin uuden joten on jo aika haitarikumin vääntää itsensä irti.

 

Saas nähä onnistuuko tulevalle viikonlopulle suunniteltu kaukopartioreissu eli täydessä kuormassa kauas ja pimeällä takaisin mieluummin temperaturen pysytellessä 15 pakkasta ja parempaa. Että on niin voitonvarma olo ettei paremmasta väliä.

 

Periksi ei anneta ja luottamuksessa mennään vaikka pieniä jännitystä nostavia sattumuksia tuleekin polulle. Seitsemän herätystä enää!

14.1.2016

 

Tänään on aika mennyt pitkälti videoeditoinnin opettelussa. Käytänkö GoPro Studiota vai iMovieta, kas siinäpä kysymys. Yritän kuitenkin pärjätä vanhalla MacBookilla joten editori lienee toissijainen kysymys kun kone itsessään on hitaanlainen.

 

Tärkeä harjoitus kuitenkin tuli tänään tehtyä. Pimeässä lumisella tiellä sain kokea kaikkea kivaa. Oli mutkatietä sekä valtatietä. Hyvä on todeta että varustus on kunnossa ja pärjään pienillä hienosäädöillä. Suurin hienosäätö taitaa olla kuskissa itsessään.

 

Bugøynes Winter Tour ja uusi video.

 

Viikko enää! Hienoa.

13.1.2016

 

Tänään sain vihdoinkin ajaa sen ensimmäisen kunnon testilenkin: tarkalleen 1h 31min lumisateessa lumen kinostuessa epäsäännöllisen säännöllisesti autojen ajourien saattelemana pakkasen pysytellessä melko tarkasti 12 astetta. Reitti oli Lahti-Vesivehmaa-Kopsuontie-Kalkkinen-Pulkkilanharju-Vääksy-Vesivehmaa-Lahti. Keskinopeus jäi varmaankin melko pieneksi koska mutkissa piti päästellä rauhallisesti.

 

Etunen sortaa poljetussa lumessa pitäen kuskin valppaana. Vesivehmaalla Jenkkapirtin parkkipaikalla jota ei ole aurattu ollenkaan kävin pyöräyttämässä käsittelyharjoituksia. Lunta maksimissaan 15 senttiä. Alueella on käynyt ehkä kuorma-auto tekemässä u-käännöksiä joten sain hyvää harjoitusta jyrkkiin käännöksiin. Varovasti pitää ottaa. Etunen ei pidä poljetussa irtonaisessa lumessa vaan rauhalliseslla kaasun pidolla pyörä pysyy pystyssä eikä kaadu. Jännältä kyllä tuntuu kun en oikein tykkää aliohjautumisesta.

 

Kopsuontiellä, joka on parhaimpia mutkateitä Suomessa, iso Gessu pysyi pystyssä vaikka muutamassa mutkassa selkeästi tunsin kuinka etunen pyrki alta ja sai kuskille piristyshetkiä muuten tasaiseen matkantekoon. Luottamus pyörään kasvaa tasaisen varmasti.

 

Varusteet tuntuu toimivilta. Klanin sähköpusakka ja -sukat ovat kyllä mukavuutta lisäävät. Sähköistä kuormaa pyörän latausjärjestelmä jaksaa kantaa, onhan laturin teho 700W. Kunhan yhtämittaista ajoa on tarpeeksi ei suurempaa huolta. Ainoastaan lyhyet työmatkat kuormittavat akkua kun työmatkan aikana laturi ei ehdi työntää akkua täyteen latinkiin. Nuo start-stop-start-stop ajot tuppaavat tyhjentämään akun. Onneksi lisävirran hankkiminen on suhteellisen vaivatonta: vain istuin irti ja hauenleuat kiinni. Kaapelit on kiinteästi pyörän akussa kiinni joten ainoa mikä täytyy pyydystää on virkeä akku josta lisävirtaa.

 

Hyvien ajokelien toivossa eletään jäjellä olevat yhdeksän päivää. Sitten "start`n`go. Way up north.

12.1.2016

 

LUNTA! Miten tuntuukin ihanalta kun saa lumisella tiellä päästellä! Pyörä on taas iskussa uuden takaiskunvaimentimen saattelemana, tästä suuri kiitos Gospel Rider -veljelle joka toimitti tarvitsemani osan minulle.

 

Pari päivää meni ilman päivityksiä tänne päiväkirjaan. Lähinnä odottelua olivatkin nuo hetket ja pientä pyörän varustelua. Jos sama työtahti olisi työelämässä kuin kerhomme tallilla Lahdessa olisin varmasti saanut potkut. Ehkä on joskus hyväkin että joutuu vain odottamaan pääsemättä tekemään mitään. Ajatukset saavat harhailla ja ideat pulpahdella mieleen --ihan omaa tahtiaan.

 

Tiistai on ollut täynnä lunta. Uutisista voi lukea miten kauhea sää ja ajokeli vallitsee ja ehkä villitsee kuljettajat. Uudellamaalla on tänään sattunut ainakin sata peltikolaria liikenteessä, miksi? Kysyn vaan... Minusta taas oli oikein mukavaa aamulla ajaa kustannuspaikalle lumen pöllytessä ja peittäessä mustan maan. Kaasukäsi vain varovammaksi ja huomiokyky tarkemmaksi niin kyllä pärjätään. Mieleenpainuva tapaus sattui työmatkalla: kaupungin reuna-alueella jalkakäytävällä vanha mies eteni hartiat kumarassa tuiskussa kunnes huomasi minut moottoripyörällä. Sillä sekunnilla hän ikäänkuin pomppasi pystyyn ja kasvoi parikymmentä senttiä pidemmäksi ja ilme kasvoillaan oli sellainen että kypärän sisällä repesin nauruun! Eikö hän koskaan ennen ole nähnyt moottoripyörää? Onhan BMW R1200GS hieno laite mutta että noin voimakas reagointi?

 

Jos Herra suo, niin huomenna teen testilenkin lumipinnalla ja vähän pidon rajoja haen. En tietenkään yleisellä tiellä vaan siihen soveltuvalla alueella. Siitä myöhemmin sitten raporttia.

8.1.2016

 

Pakkanen paukkuu nurkissa Lahdenkin seudulla. Iloinen uutinen saavutti minut tänään: saan uutta vastaavan takaiskarin! Lisäksi sain hankittua tärkeää tietoa talviajoon ja miten jousitusta talvioloissa suojataan, enpä ole koskaan asiaa enempiä ajatellut.

 

Sähkövarustelua tulee, vähän kuin väkisin kun on tällainen pakollinen ajotauko, hienosäädettyä tavallista huolellisemmin. Ensimmäinen lisäys on tietenkin apuvirtapistoke starttiapua varten. Miljoonalaatikostani kaivoin eräänlaiset trukkiliittimet sekä erityisen taipuisaa kaapelia. Kaupasta jouduin hakemaan hauenleukaliittimet. Asennelmasta tulikin aika hyvä ja nyt voin kohtalaisen helposti antaa tai saada käynnistysvirtaa.

 

On myönnettävä että tämä ajotauko ei miellytä allekirjoittanutta. Kipakat pakkaset antaisivat hyvää testifaktaa jos mikä varuste ei ihan toimi hyvin. Todetaan nyt rehellisyyden nimissä vielä tämäkin: kylmä puree meikäläiseenkin siinä missä kehen tahansa mutta minä en niin herkästi valita siitä. Varusteet täytyy olla hyvät koska kylmä kangistaa innokkaankin kuskin eikä paleltumat varmaankaan mahdollista matkan jatkamista.

 

Huomenna taas tallille pyörän kimppuun.

6.1.2016

 

Tälle päivälle ei sitten tullut ajelua ensinkään. Takaiskari oli päättänyt laskea öljyt ulos.

 

Eilinen kylmä kyyti vai mikä sen teki mutta tiivisteet tulivat tiensä päähän ja saan aloittaa varaosan etsinnän. Onhan se tietenkin hyvä että viat ja puutteet tulevat esille hyvissä ajoin ennen matkaa mutta en ihan näin paljon esiintuloja kaipaisi. Olin jo innoissani pakkasista ja siitä että pääsen tekemään hyvässä kelissä vähän pidemmän koeajon niin nyt saan pelätä että pakkaset lauhtuvat. Harminsa kullakin.

 

Loppiaispäivänä en viitsinyt urakoida tallilla. Verkkaiseen tahtiin näpräsin akkukotelon ääressä suuria innovaatioita. Pyörään tulee helppokäyttöinen apuvirtapistoke! Samalla ryhmitän kaapelit siten että akun irrottaminen ja asentaminen käy vaivattomasti.

5.1.2016

 

Tiistaiaamu valkeni kevyessä pakkassäässä eli pyörän lämpömittari näytti -26. Aika uskomaton lukema kun kotona mittari näytti -21 eikä matkaa ole kuin kolme kerrosta alas ja 150m sivulle. Mutta totta se on. Ensimmäinen käynnistysyritys. Sur--r. Toinen käynnistysyritys. Naks naks. Tämä selvä: ei lähde tulille omin voimin. Töihinkin pitäisi päästä. Miten käy? Myöhästynkö? Mikäs hätä tässä olisi kun kustannuspaikalla tulee olla 9.30 ja kello vetelee vasta 7.10. Tästä aikaerosta kun vähennetään työmatkan pituus 6 minuuttia niin aikaa nuotion sytyttämiseen jäänee riittävästi.

 

Kaukonäköisesti olen varannut sivulaukkuun kaasutöhön ja tölkin kaasua eli sitä samaa jota käytetään retkikeittimissä ja sellaisissa. Lisäksi laukusta löytyy kertakäyttögrilli moottorin alle varsinaiseksi lohkolämmittimeksi. Eipä sitten muuta kuin töhö käyntiin ja lohkoa ja akkua avoliekillä lämmittämään eli tunsin työskentelyni todellakin turvalliseksi. Puoli tuntia jaksoin antaa lämpöä vaan eipä tuo auttanut. Apuvirtaa olisi saatava! Tekstari työkaverille ja tärppäsi. Kohta saisin sähköä. Ajankuluksi lämmittelin konetta ja akkua töhöllä että josko tästä apua olisi, ainakin saisin kaasupurkin kulutettua josta viime kesänä maksoin Skaidissa 72 NOK.

 

Ensiapuauto saapuikin jo pihaan (kiitos Antti!) ja lisäsähköllä pyörä käyntiin. Nyt sain tietää pakkasrajasta lisää. Seuraava varustelisäys tulee olemaan apuvirtaliitin pyörän kylkeen ja tarpeet sitä varten on jo tallilla. Lisälämmitys on tärkeä niin moottorin helpon pyörittämisen (öljyt notkeat) kuin akun virkeyden takia. -20 asteessa lyijyakun kapasiteetista on käytettävissä vain puolet eli vajaassa latauksessa akussa on vain murto-osa nimelliskapasiteetista. Pitäisikö siis akku vuorata istuimenlämmittimistä tutuilla lämmityskalvoilla...

 

Aamun tohinoissa meni senverran etten edes kuvia muistanut ottaa mutta kustannuspaikalla olin hyvissä ajoin.

4.1.2016

 

Vielä hetki sitten luulin ettei tälle päivälle ole mitään juttua mutta niin ne hetket muuttuvat. Aamulla sain nauttia talven riemuista! Pakkasta rapiat viistoista pykälää joten kuluvalle talvelle Etelä-Suomessa aivan ennenkuulumatonta. Hyvin lähti Gessu tulille, onhan sydämentahdistimena Odyssey laatuakku. Ajovalo vain ei tykännyt kylmästä kun hieno jälkiasennusksenoni nyykähti ehkä totaalisesti. No mikäpä siinä tuumasin ja ajoin töihin pimeänä. Kotiin tietenkin myös.

 

Kotimatkalla kerhotallille vaihtamaan polttimo nyt hieman laillisempaan H7-kynttilään. Ja kynttilältä tuo ajovalo nyt tuntuukin ksenonvalon jälkeen. Kaksi vuotta tuo kiinanvekotin toimikin mutta mennään nyt laillisilla valoilla kun näin lähellä jutausta en oikein haluaisi mitään ylimääräistä projektia.

 

Huomiseksi on luvassa kiristyvää pakkasta mutta ei mitään mahdottomia paukkupakkasia. Pyörän saisin kyllä sisätiloihin mutta se tietäisi aamuin illoin varttitunnin kävelyä kerhotallille. Ei sinänsä mikään paha rasti... täytyy nyt vaan kokeilla baijerilaisen rajoja.

3.1.2016

 

Tälle päivälle luvattiin melkein -15 mutta mittari näyttää -9 eli vieläkään pääse testaamaan arktista ajoa mutta lunta sentään sataa. Huomisaamuksi luvataan taas viittätoista joten odotellaan.

 

75km tuli pyörän mittariin kuitenkin. Kevyttä lumisadetta, 7-8 astetta pakkasta, ei paljoa lunta asvaltin päällä eli kaikki pintapaikkaukset tuntuvat epämiellyttäviltä. Katso tuolta lisää:

 

Bugøynes Winter Tour

 

19 aamua vielä ja sitten lähtö BWT16-reissulle.

2.1.2016

 

Alkutalvi on ollut lähes tuskaa: vettä ja tuulta, lämpötilat kuin juhannuksena eli naurun ja itkun välimailla. Nastarenkaat kuluvat paljaalla asvaltilla. Mutta kaikista suurin huoli onkin juuri näissä onnettomissa lämpötiloissa! Ennen reissua kohti Pykeijää minun pitäisi päästä tekemään ainakin yksi harjoitusmatka kylmissä säissä! Ainakin yksi täysi päivä moottoripyörän selässä maantienopeuksissa.

 

Suuri helpotus tuli heti joulun jälkeen! Lämpötila laski kuin taikaiskusta pakkaselle ja heti hyvin Tänään lauantaina pakkanen kiri jo kolmeentoista asteeseen eli hyvältä näyttää. Kävin lyhyen reissun tekemässä ja johan sain huomiota eli nämä perinteiset "eikös tossa tule kylmä", "miten kylmässä olet ajanut", "kylmäähän tämä on" ym ym.

 

Lunta vaan pitäisi tulla oikein kunnolla oikein polanteeksi asti. Mitäpä tässä pakkasella jos se toinen osapuoli puuttuu. Toivossa on hyvä elää.

 

 

1.1.2016 Valmistautuminen projektiin Bugøynes Winter Tour 2016

 

Käytän tästedes lyhennettä BWT16 kun se on helpompi kirjoittaa. Pyörääni on tehty määräaikaishuolto joulun aikana. Mitäpä muutakaan kuin normaalit toimenpiteet ja vähän kymmenvuotishuoltoa eli virtalukolle meneviä johtoja uusittu. Akku on vaihdettu noin vuosi sitten vähän parempaan eli Odyssey-merkkiseen.

 

Talvea varten kuskin ajovarusteet on tietenkin muuta kuin pelkkä sateenpitävyys. Ajoviima pakkasella tekee kylmäkertoimesta aika hurjan. Aion käyttää ihan normitakkia ja housuja mutta aluspukeutumiseen tulee lisää. Sähköllä lämpiävät pusakka, housut ja sukat. Pyörässä on jo alkuperäisvarusteena lämmitettävät tupet joten hankintalistalle jäi vain tankorukkaset.